Sisältöjulkaisija

angle-left null Boostilaiset tutustumassa Ruotsin maatalouteen

Artikkeli - Maaseutunuoret

Boostilaiset tutustumassa Ruotsin maatalouteen

30.6.2018

Teksti: Emmi Nurmi, Johan Staffas

Kuvat: Susanna Valtonen, Johan Staffas

Boosti-hanke järjesti matkan maaseutunuorille Ruotsiin 3.-7.6.2018, keskittäen vierailukohteet Tukholman ja Linköpingin lähistölle. Matkan tarkoituksena oli tutustuttaa suomalasia maaseutunuoria erilaisiin kohteisiin ja antaa uutta tietoa ja näkemyksiä ruotsalaisesta maataloudesta ja koko vihreästä sektorista, täkäläistä käsitettä lainaten. Ruotsissa käytetään käsitettä vihreät alat, kun puhutaan maa- ja metsätaloudesta, energiasta sekä ruuasta. Matkaseurue koostui 19 osallistujasta.

 

Matka alkoi sunnuntai iltana 3.6 laivamatkalla Helsingistä Tukholmaan. Ryhmä kokoontui kokoustilaan käymään läpi alkavan matkan ohjelmaa, selvittämään käytännön asioita sekä esittäytymään ja osallistumaan leikkimieliseen kisaan.

Maanantai aamuna saavuimme Tukholmaan, jossa meitä odotti bussikuljetus. Suuntasimme saman tien kohti Tumbaa ja Delavalin koetilaa, Hamra Gårdia. Hamrassa meidät vastaanotti DeLavalin toimitusjohtaja Johan Bjurevall sekä vierailuemäntä. Aloitimme vierailun kahvitarjoilulla näyttelyhallissa, jossa oli esillä lähes koko DeLavalin tuotevalikoima. Toimitusjohtaja piti ryhmälle esittelyn yrityksen historiasta ja toiminnasta ja vastasi kasvintuotantoon liittyviin kysymyksiin. Yritysesittely oli hyvin kattava ja mielenkiintoinen. DeLaval on perheyritys, jolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Yrityksen nimikin on vaihtunut jo kaksi kertaa Ab Separatorista AlfaLavaliksi ja myöhemmin DeLavaliksi. Pääsimme tutustumaan myös tilan museoon sekä näkemään sekä parsi- että VMS-robottinavetan. Hamra Gårdin vanhin navetta on 1901 rakennettu 80 paikkainen parsinavetta joka on toiminnassa vielä tänäkin päivänä. Hamra Gårdin tavoitteena on olla DeLavalin esittelytila, uusien tuotteiden tuotekehitys- ja koekeskus, opetuskeskus yrityksen huoltohenkilökunnalle ja samalla myös taloudellisesti kannattava maatila. Hamra Gård omistaa reilu 3300 ha maata, joista peltoalaa on noin 820 ha. Tilalla viljellään muun muassa nurmea, vehnää, ohraa, öljykasveja ja maissia. Hamra Gårdissa on 260 lypsylehmää kolmessa navetassa. Päivittäin käytössä voi olla jopa 7-9 erilaista lypsypaikkaa ja –järjestelmää. Tilan lehmien keskituotos on huipputasoa, vuonna 2017 12 600 kg EKM, ja tästä tilalla ollaan erittäin ylpeitä.

 

Tumbasta matka jatkui lounaaseen kohti Linköpingiä, jossa seuraava matkakohde oli Vreta Klustret, joka on vihreiden alojen ajatushautomo ja verkostoitumispiste. Vretaan on rakennettu yrityspuisto, joka kokoaa maa-, metsä- ja vesitalouden osaajat samaan paikkaan, jotta yhteistyö ja verkostoituminen olisi helpompaa. Paikan päällä Vreta Klustretin toimitusjohtaja Helene Oscarsson esitteli meille klustretin toimintaa ja ajatusta toiminnan takana. Vreta Klustret haluaa auttaa niin sanotun vihreän alan toimijoita menestymään ja kehittyämään. Klustret tarjoaa mm. toimitiloja, työyhteisön tukea, kokous- ja konferenssitiloja sekä järjestää koulutuksia alasta kiinnostuneille. Lisäksi Oscarsson kertoi, että Ruotsissa on vasta hiljattain herätty arvostamaan omaa ruoantuotantoa ja sitä kautta on rakennettu alueellinen elintarvikestrategia turvaamaan ja tukemaan Itä-Götanmaan ruoantuotantoa. Oscarsson osoitti Suomen olevan tässä asiassa Ruotsia edellä.

 

Klustretin tiloissa meille esittäytyi myös kaksi LRF:n toimijaa. LRF on Ruotsin maataloustuottajien järjestö, jonka organisaatiorakenne poikkeaa jonkin verran suomessa toimivista MTK:sta ja SLC:stä. LRF omistaa muun muassa paljon osakeyhtiömuotoisia tytäryhtiöitä joiden kautta jäsenille tarjotaan palveluita ja ruotsalaisten maaseutunuorten toiminta on kokonaan erillään muusta LRF:n toiminnasta. LRF:llä on yli 141 000 jäsentä ja 1025 paikallisyhdistystä. Keskustelujen perusteella Suomen ja Ruotsin maatalous vaikutti kuitenkin olevan varsin samanlaista esim. sääolojen osalta. Yhteisiä ongelmia maaseudulla ovat muun muassa riistan aiheuttamat vahingot, susipolitiikka sekä viljelymaan korkea hinta, sukupolvenvaihdosten vähäisyys ja nuorten vähenevä kiinnostus alaa kohtaan.

 

Tiistaina vuorossa ole vierailu Väderstad-Verkin tehtaalla Väderstadissa. Vierailukeskuksessa meidät vastaanotti Per Andersson, joka toimii Suomen ja Norjan markkinavastaavana. Andersson kertoi meille Väderstadin historiasta ja toiminnasta sekä esitteli Väderstadin tuotevalikoimaa. Pääsimme myös tutustumaan Väderstadin perustajan, Rune Starkin, pieneen työpajaan mistä yritystoiminta aikoinaan alkoi. Työpajan pihalla oli esittelyssä myös mallikappale ensimmäisestä Väderstadin äkeestä. Väderstadin vierailukeskuksessa pääsimme seuraamaan työkoneiden työnäytöstä aivan läheltä, kun meitä kuljetettiin pitkin peltoa auton perässä kulkevan kärryn kyydissä. Pääsimme myös näkemään, kuinka Väderstadin koneet laitetaan todelliseen kulutustestiin ajamalla niillä louhoskivistä rakennetulla radalla. Vierailun aikana pääsimme nauttimaan Väderstadin tarjoamasta hampurilaislounaasta jäätelön kera auringon paisteessa. Vierailu päätettiin tehdaskierroksella ja hankkimalla matkamuistoja Väderstadin myymälästä.

 

Väderstadiltä lähtiessämme bussin kyytiin nousu kasvinviljelijä ja rapsiyhdistyksen edustaja Albin Gunnasson joka kertoi meille bussimatkan aikana paikallisesta maataloudesta. Seuraava kohteemme olikin Gunnarssonin omat viljelykset. Pysähdyimme matkalla hänen vuokrapelloilleen katsomaan ohrakasvustoja ja samalla Gunnarsson kertoi meille viljelystään ja kehui erityisesti siipikarjan lannan käyttöä lannoitteena ja maanparannusaineena. Gunnarssonin viljelyvalikoimaan kuului rapsin, ohran, syysvehnän, pellavan sekä punanadan siemenviljely. Tänä vuonna kokeilussa oli myös durumvehnää. Päivä päätettiin vierailemalla Gunnarssonin tilalla, jossa hän esitteli meille konehalliaan ja kuivuriaan. Illaksi palasimme takaisin Linköpingiin.

 

Keskiviikko aamuna lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Matkan varrella vierailimme Sjukällan tilalla, jossa kasvatetaan lihanautoja. Tila oli 2700 eläimen karjansa kanssa yksi Ruotsin suurimpia nautatiloja. Tilan vanha isäntä Kjell Johansson otti meidät vastaan ja esitteli meille tilaa ja navetoita. Hän kertoi hoitavansa tilaa yhdessä kahden poikansa kanssa, jotka ovat kiinnostuneet jatkamaan tilanpitoa. Tilalla oli hyödynnetty paljon kierrätysmateriaaleja navetoiden rakentamisessa ja rakennuslupamenettely oli varsin poikkeava Suomen malliin verrattuna. Tilalla oli pystytty rakentamaan eläinsuojia todella huokeaan hintaan muun muassa vanhojen varastohallien kattotuoleja hyödyntämällä, mikä ei Suomessa olisi ollut mahdollista, tai ainakaan yhtä mutkatonta. Lisäksi saimme kuulla muun muassa sellaisista eläintautivakuutuksista, joita ei Suomessa ole edes tarjolla. Vierailu on antoisa ja mielenkiintoinen sekä toi taas uutta perspektiiviä ja vertailuesimerkin Suomen byrokratiaa kohtaan. Vierailu osoitti taas sen, miten Suomen kankea lainsäädäntö ja hitaat lupamenettelyt hidastavat ja hankaloittavat tilojen toimintaa ja rajoittavat kehitysmahdollisuuksia.

 

Viimeisen vierailukohteen jälkeen matkamme jatkui kohti Tukholman satamaa. Laivan lähdettyä kokoonnuimme porukalla aurinkokannelle käymään läpi edellisten päivien antia ja kuulemaan osallistujien kommentteja ja ajatuksia matkasta. Moni oli saanut uusia ajatuksia sekä visioita, joten matkaa voitiin pitää onnistuneena. Loppuilta kului vapaan ajanvieton merkeissä laivalla ennen Helsinkiin paluuta.​​​​​​​