Häme-Uusimaan metsävaliokunnan jäsenet edustavat MTK Hämettä ja MTK Uuttamaata, alueen Metsänhoitoyhdistyksiä (Loimijoki, Lounais-Häme, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Länsi-Uusimaa ja Uusimaa) sekä yhteysmetsiä. Metsävaliokunta päätti kokouksessaan 14.3.2024 laatia kannanoton Uudenmaan ja Etelä-Hämeen riistaneuvostoille hirvieläinten kantatavoitteiden asetantaan liittyen. Lisäksi pidämme välttämättömänä, ettei villisian anneta levitä Suomeen ja että metsästäjät sitoutuvat ryhtymään tarpeen mukaan pikaisiin toimiin havaittujen villisikojen poistamiseksi.  

Hirvi 

Etelä-Hämeen alueella hirvikantatavoite on ollut 2,5–3/1000 ha. Kannanhallinta alueella on ollut pitkäjänteistä ja tasapainoista. Tammi-helmikuussa toteutetun jäsenkyselyn perusteella Etelä-Hämeen hirvitalousalueiden maanomistajat pitävät tavoitetta ja nykyistä kantaa joko sopivana tai jonkin verran liian suurena. Korvatut metsävahingot lisääntyivät vuonna 2023 sekä Kanta- että Päijät-Hämeessä.   

Uudenmaan alueella kantatavoitteet ovat vaihtelevia. Alueen korkeampia hirvikantatavoitteita on perusteltu korkeammalla sietokyvyllä ja riistatalouden arvostuksella, erityisesti lähellä rannikkoa. UU3:lle asetettu kantatavoite on vielä saavuttamatta, mutta tavoitetta ei ole syytä nostaa, vaan sopeuttaa metsästys kantatavoitteen tasolle. Tavoite on edelleen maan keskiarvoa korkeampi ja muut riistalajit huomioon ottaen metsästettävää riittää nykyisellään.  

Hirvitalousalueella UU2 toteutettiin alkuvuodesta lentolaskenta, jonka tuloksena alueen hirvikannaksi arvioidaan 9 hirveä/1000 hehtaaria. Kantatavoite hirvitalousalueella on jo maan korkeimpia ja nyt todellinen kanta paljastui vielä suuremmaksi. Peltovaltaisuus lisää hirvipainetta alueen metsissä. Yhteisvaikutuksessa on otettava huomioon lisäksi maan tihein valkohäntäpeurakanta.    

Maa- ja metsätalous sopeuttavat tällä hetkellä käytäntöjään muuttuvaan ilmastoon. Samaan aikaan esimerkiksi metsänhoitosuosituksissa ja metsäsertifiointikriteereissä otetaan riistatalous aiempaa laajemmin huomioon. Sekä Uudellamaalla että Hämeessä on jo pidempään jatkunut suuntaus, jossa metsää uudistetaan kuusella silloinkin, kun kasvupaikan ja muiden olosuhteiden perusteella puulajivalinta olisi mänty tai koivu. Viime vuosina on kuitenkin lisätty männyn ja koivun viljelyä ja tavoitteena on lisätä entisestään sekametsien kasvatusta. Tämä tavoite on täysin ristiriidassa vahvistuvan hirvikannan kanssa.  

Petopaine erityisesti Etelä-Hämeen, mutta myös Uudenmaan osalta on vielä toistaiseksi matala, eikä susia ole syytä houkutella alueelle vahvalla hirvi- ja erityisesti valkohäntäpeurakannalla.  

Yksi esitys on ollut, että hirven tuottokyky on laskenut liian matalan hirvikannan takia. Tuoreimpien Luonnonvarakeskuksen arvioiden perusteella todennäköinen syy on kuitenkin lisääntynyt kilpailu ravinnosta hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin välillä.  

Hirvikantatavoitteita ei tule tässä tilanteessa nostaa lainkaan, yhdelläkään Etelä-Hämeen tai Uudenmaan hirvitalousalueella.     

Valkohäntäpeura 

Tuoreen arvioin mukaan valkohäntäpeurakanta on viime vuosien voimakkaan metsästyksen seurauksena kääntynyt laskuun.  

Tiheimmän valkohäntäpeurakannan alueilla (UU2, EH1, UU1, EH2, UU3, UU4) valkohäntäpeurakantaa on leikattava tavoitteellisesti 20–30 % myös tulevina vuosina. Tiheimmän kannan painopiste on siirtynyt kohti Uuttamaata.  

Edelleen on olemassa seurojen omia käytäntöjä, jotka tarpeettomasti rajoittavat valkohäntäpeuran metsästystä. On muistettava, että valkohäntäpeura on muutamasta yksilöstä jo useaan maakuntaan levinnyt vieraslaji, jolla on suuri lisääntymispotentiaali. Metsästystä on jatkettava niin kauan, kunnes aluetasolla päästään ensin ns. kipukynnyksen alle ja sen jälkeen tilanteeseen, jossa koettu hyöty ja haitat ovat tasapainossa. Nykyistä tilannetta, jossa konflikteiltakaan ei ole vältytty, ei saa päästää leviämään uusille alueille.   

Valkohäntäpeurojen houkutusruokinta on osittain perusteltua, mutta ruokinnan määrä ja energiapitoisuus on tällä hetkellä ylimitoitettua. Ongelmia aiheuttaa myös käytetyn lisäravinnon laatu. Ruokinta lisää riskiä muun muassa hukkakauran ja kasvitautien leviämiseen. Jatkossa valkohäntäpeurakannan leikkaannuttua riittävän alhaiselle tasolle, ruokinnasta tulisi luopua.  

Toimiva yhteistyö metsästäjien ja maanomistajien välillä on onnistuneen kannanhoidon edellytys. Tasapainoinen tavoiteasetanta luo lähtökohdat tämän yhteistyön onnistumiselle.   

18.3.2024 Häme-Uusimaan metsävaliokunta

Lassi-Antti Haarala, puheenjohtaja                                                     Asta Sarkki, sihteeri